lunta tulvillaan on raikas talvisää

Viiem postauksesta onkin aasilta jo aikaa, Mutta mitäpä olisi ollut edes kerrottavaa, vettä satoi koko syksyn joka päivä. Aasilla oli suuri huoli ja murhe kukkasipuleista että miten mahtavat jaksaa keväällä. Jotain pikku juttuja aasi yritti vielä pihalla tehdä, mutta eipä siellä paljon voinut. Kasvihuoneen rimpulan aasi ehti jo manata sinne missä ppuri kasvaa ja voivotteli omaa tyhmyyttään ja saituuttaan. Vinkiksi kaikille, kennolevyt lentävät tuulessa melko iloisesti, varsinkin jos katon on korjannut talvisäilöön. Syysmyräkän jälkeen seinänpalasia sai haeskella ympäri tonttia.

Mutta nyt on lunta ja kohta on joulu!!! Aasi yritti miellyttää pikku-aaseja piparitralolla, pikkuiset halusivat muumi-version. Tästä leipomis-urakasta saisi pidemmän tarinan kuin kalle päätalon iijoki sarjasta, mutta lyhykäisyydessään kaksi taloa meni pipariksi. Aasi hermostui, kyynelehti, paiskoi kapustoja, pyyhki kyyneleet ja puri hampaat yhteen ja kolmas kerta toden sanoi!

Siinä on taloa tälle vuodelle. Aasi ehti jo suunnitella miten hieno, sininen ja koristeltu siitä tulisi, mutta tähän nyt on tyytyminen.Muumit ei kyllä valita..muta miksiköhän ne eivät ole menneet sisään vaan kököttävät ulkosalla, leikö pelkäävät katon tulevan niskaan? (on muuten aiheellinen pelko..)

Kuisti on saanut valot, samoin roska-katos ja pihakuusi. Aasista on ihana istua aamusta kahvilla keittiössä, muuta valoa ei tarvitse laittaa. Hämärässä on hyvä herätä.  Joulukortit odottavat postiin vientiä,lahjat on hankittu ja peitetty kääröihin. Kohta se on,  joulu.